MITÄ SOVELTAVA TEATTERI
ON?
Soveltavan teatterin tai soveltavan draaman määritteleminen
tyhjentävästi on mahdotonta. Näillä sivuilla käsitettä
käytetään tarkoittamaan kaikkia niitä teatterillisia
menetelmiä ja muotoja, jotka ovat erilaisia kuin “perinteinen
tapa” – jossa ohjaaja ohjaa valmiista näytelmätekstistä
näyttelijöiden esittämän esityksen, jota yleisö
katsoo - tehdä teatteria. Niin kuin sana soveltava sanoo, teatteria
ja sen metodeja voidaan soveltaa moneen muuhunkin tarkoitukseen.
Soveltava teatteri on usein osallistavaa. Siinä
tekijöinä eivät ole vain esiintyjät vaan myös
(ja joskus jopa ensisijaisesti) yleisö. Ylipäätään
soveltava teatteri hälventää tiukkaa jakoa esiintyjiin
ja katsojiin. Soveltavaa teatteria tehtäessä ajatellaan
usein, että osallistujien kokemus prosessista on tärkeämpi
kuin taiteellinen lopputulos. Tämä ei tietenkään
tarkoita sitä, etteikö soveltavan teatterin keinoin voisi
syntyä myös taiteellisesti kiinnostavia teoksia. Osallistujien
henkisestä hyvinvoinnista pyritään pitämään
huolta prosessin aikana. Soveltavan teatterin projekteista voi syntyä
myös esityksiä, mutta se ei ole välttämätöntä.
Soveltavalle teatterityölle ovat tyypillisiä
mm. seuraavat asiat:
- Kynnys osallistua on äärimmäisen
matala. Osallistujilta ei vaadita mitään osaamista. Kuka
tahansa voi osallistua iästä, taidoista ja kunnosta riippumatta.
- Vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä
- Osallistuminen on hauskaa ja siitä saa mieleenpainuvan kokemuksen
- Paineettomuus, tulosvastuuttomuus
- Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos
SOVELTAVAN TEATTERIN TYÖTAPOJA
Soveltava teatteri-käsitteen alle kuuluu
hyvin suuri määrä työtapoja. Tässä lyhyt
ja yksinkertaistettu katsaus joihinkin niistä. Jos haluat, voit
ehdottaa tänne lisäyksiä, korjauksia tai muutoksia
osoitteeseen info@yleisotyo.fi
Devising
Laaja yleiskäsite, jota usein käytetään tarkoittamaan
työtapaa, jossa tuotetaan esitys työryhmän ehdoilla,
ryhmän lähtökohdista. Ryhmä laatii yhdessä
idean ja käsikirjoituksen prosessin aikana. Hierarkiaa vähennetään;
jos ryhmällä on vetäjä/ohjaaja, hän pyrkii
olemaan vain yksi ryhmän tasavertainen jäsen. Usein devisingilla
tarkoitetaan samaa kuin termillä “toiminnallinen dramaturgia”.
Toiminnallisessa dramaturgiassa esitys valmistuu prosessin aikana
ryhmän yhteisen toiminnan tuloksena.
Forum-teatteri
Augusto Boalin kehittämä osallistava teatterimuoto, jota
hän itse kutsuu sorrettujen teatteriksi. Forumteatterissa esiintyvä
ryhmä valmistaa etukäteen pienen näytelmän, joka
käsittelee valittua teemaa. Esityksessä päähenkilöllä
on selkeä ongelma. Esitys päättyy ongelman ollessa
vaikeimmillaan. “Jokeri”- termillä kutsuttava Forum-teatteritilanteen
seremoniamestari keskustelee tämän jälkeen yleisön
kanssa juuri nähdystä esityksestä ja pyytää
yleisön apua. Miten ongelma voisi ratketa? Miten päähenkilö
voisi toimia toisin? Yleisön korjaavia ehdotuksia kokeillaan
näyttelemällä kohtaus uudelleen toisella tavalla. Yleisö
voi myöskin vaihtaa paikkaa näyttelijän kanssa ja näytellä
itse.
Improvisaatio
Yleisnimitys ennalta suunnittelemattomalle, ei-harjoitellulle kohtaukselle
tai esitykselle. Improvisaatioteatterissa on paljon eri muotoja, lajeja
ja harjoituksia, jotka perustuvat paljolti Keith Johnstonen kirjaan
Impro. Tärkeintä improvisaatiossa on iloinen itsensä
mokaaminen, tilanteeseen tyhjäpäisenä heittäytyminen
ja tarjousten vastaanottaminen.
Prosessidraama / Draamaprosessi
Ennalta kirjoitetun suunnitelman/tekstin pohjalta rakennettu tutkiva
draamaopetusjakso, jossa ryhmä rakentaa yhdessä ryhmänvetäjän
kanssa fiktion, jossa koko ryhmä toimii yhtäaikaa suurimman
osan ajasta, eikä yleisöä ole. Ryhmä toimii joko
annetuissa tai itse luomissaan rooleissa tai kuvitteellisessa tilanteessa
omana itsenään.
Tarinateatteri (Playback
Theatre)
Tarinateatteri on Jonathan Foxin luoma työtapa. Tarinateatterissa
ohjaaja kerää yleisöltä tarinoita. Ohjaaja haastattelee
tarinakertojaa, ja näyttelijät toteuttavat (play back) tarinan
ydintapahtumat ja -olemuksen draamallisessa muodossa. Esiintyjät
suhtautuvat tarinaan kunnioittavasti ja tarinan pohjalta improvisoituun
kohtaukseen lahjana tarinan kertojalle
Theatre In Education
Suomeksi TIE tai Teatteri opetuksessa, on työtapa, jossa teatteria
käytetään opetuksen ja oppimisen välineenä.
Keskeistä on jonkun teeman, ongelman tai idean tutkiminen ja
näkyväksi tekeminen. TIE-esitys viedään usein
johonkin oppilaitokseen tai muuhun kasvatusympäristöön.
Katsojat osallistuvat pohdintaan ennen esitystä, esityksen aikana
tai sen jälkeen. Valmiita vastauksia ei TIE:ssä pyritä
antamaan, vaan tutkitaan monitahoisia ongelmia, ja pyritään
herättämään yleisö miettimään omia
ajatuksiaan aiheesta.
Yhteisöteatteri
Yhteisöteatterissa käytetään draamamenetelmiä
jonkun yhteisön tai ryhmän kanssa. Lähtökohtana
on ryhmän oma tilanne. Osallistujien tilanteen pohjalta rakennetaan
improvisaatioita, joista voi tulla teatteriesitys. Yhteisöteatterin
työympäristönä voi olla esimerkiksi kylä,
vankila, työttömien ryhmä, tai vanhainkoti.
